Parlez vous anglais?

Aamulla silmä kourassa riensimme rautatieasemalle ollaksemme heti lipputoimiston avautuessa klo 6.15. valmiusasemissa hankkimaan junaliput klo 6.59 St. Brieückiin Bretagneen lähtevään luotijunaan. Määräaika tulee, mutta ovi pysyy kiinni. Kello tulee 6.16, 6.17., 6.18 ja ovi vain ei aukea vaikka jono takanamme kasvaa. Kaikenlaista pientä tärkeää puuhaa, kuten ilmapallojen siirtelyä paikasta toiseen lasiovien takana olevilla virkailijoilla tuntuu kyllä olevan. Vihdoin klo 6.20 ovet aukeavat. Mutta ennen lipputiskille suuntautumista pitää ottaa jonotuslippu. Eli takaisin ovensuuhun ja sitten jonotuslipun osoittamalle myyntiskille, jossa lipunmyynti sujuu hitaasti mutta varmasti. Nyt sitten asemalaiturille selvittämään junan raidetta. Sitä ei nykyään Ranskassa ilmoiteta ennen kuin noin 20m min. ennen lähtöä pommien asettamisen vaikeuttamiseksi.




Matkakumppani Heikki Manner Gare du Montparnassen asemalla aamulla kukonlaulun aikaan.


Aikataulun mukaisesti juna -ei voi sanoa kolisteli, vaan liukui- Saint Brieückin asemalle jossa vanha tuttumme englannin opettaja Valérie Couert meitä lupauksensa mukaisesti jo odotteli. Perille määränpäähämme Lycée la Ville Davyyn päästyämme tapasimme koulun rehtori Bernard Davidin ja kirjastonhoitaja Philippe Blanchardin, Phlippe on vieraillut Suomessa isojen opiskelijaryhmien kanssa pariin otteeseen 2000 -luvun alkupuolella, jolloin yhteistyö ranskalaisen maatalousalan koulun ja silloisen Uumon kanssa alkoi. Philippe useaan kertaan muisteli retkiään Olavi Ropposen kanssa Bretagnen rannikolla. Koulun opettajien ruokalassa nautitun yhteisen lounaan jälkeen meitä odotti yllätys, paikallinen toimittaja olit tullut haastattelemaan meitä vierailumme johdosta. Haastattelussa hän kyseli retkemme tarkoitusta ja suomalaisen koulutusjärjestelmän hyvyyden salaisuutta. Vastailimme parhaamme mukaan, ja totesimme että PISA -tutkimus liittyy peruskoulutukseen. Reportteri oli yllättynyt kun kysyttäessä kerroin, että kaikki koulumme opettajat puhuvat englantia. 




Heikki ja Valérie reportterin haastateltavina.



Lycée la Ville Davyn päärakennus, taustalla asuntola ym. rakennuksia.



Valmis juttu Ouest Francessa 18.5.2017

Lounaan ja jutun teon jälkeen Valérie suuntasi auton nokan Stéphane Hicquelin perunatilalle Ploec Sur Liehen. Perunoiden lisäksi tilalla kasvatettiin kananuorikkoja tuotettiin maitoa. Lypsylehmiä tilalla on 60. Kylällä on kymmenkunta muutakin perunanviljelijää ja yhdessä he syksyisin järjestävät perunajuhlan, Fete de la Pomme la Terren. Tilan erikoisuus oli konservatorio (conservatoire) jossa viljellään säilyttämistä varten 150 erilaista vanhaa perunalajiketta, viisi mukulaa kutakin. Peruna-ala kaikkiaan oli 5 ha, eniten viljeltiin Nicola -lajiketta. Tuottaja saa perunasta 0,4 €/kg . Viljelijä itse piti perunantuotantoa kannattavimpana tuotantosuuntana. Maidon tuottajahinta on 0,27 €/l.







Seuraavaksi teimme pikavisiitin Valérie Coeuret'n lypsykarjatilalle, jossa lehmiä on 50. Tilaa hoitaa Valérien mies vanhemmat apunaan.

Iltapäivän päätteeksi vierailimme artesaanileipomossa jossa leivottiin luomuleipää ja muita leivonnaisia. Leipomon uuni lämmitettiin puulla, joka oli paikallisen sahan tammilautatähdettä. Omistajan lisäksi leipomossa työskenteli toinen leipuri ja leipäkaupan myyjä. Leipomotuotteita oli noin 30 erilaista. Valmiit leivät näyttivät ja tuoksuivat upeilta.





Sadepäivän päätteeksi löysimme hotelliin joka sijaitsi keskiaikaisessa kylässä.