Rien n'a plus valeur qu'aujourd'hui

Ranskalaisen aamiaisen jälkeen (kahvi, tuoremehu, patonki ja croissant hillon ja voin kera) vierailimme Hillonissa Jardin des Salines  -luomupuutarhalla. Täällä viljeltiin muovihuoneissa noin 30 eri kasvista, mm. tomaattia, kurkkua, mansikkaa, perunaa, melonia, kesäkurpitsaa, munakoisoa ja papuja. Lannoituksena käytettiin lähistön tilojen tuottamaa kompostia ja vettä kasteluun saatiin omasta, 40 metriä syvästä porakaivosta. Omistaja Antoine Cabaret piti myös hevosia 'huvin vuoksi'.  Tilalla rakennusmateriaalina oli poikkeuksellisesti käytetty paljon puuta, koska omistaja piti puurakennuksista.

Luomupuutarhatilan jälkeen menimme vierailemaan koulun kumppanuustilalla, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä itse koulusta. Kumppanuustilan omisti koulun lisäksi kaksi yksityistä maanviljelijää. Lypsylehmiä tilalla oli 100 ja ne lypsettiin kahdella karuselli-lypsyasemalla. Sata lehmää tuottaa vuodessa noin miljoona maitolitraa.  Ollakseen koulutila, silmiinpistävää oli epäjärjestys ja kaikenlainen keskentekoisuuden leima.





Koululla nautitun maittavan makkaralounaan (sama pääruoka kuin tiistainakin) jälkeen lähdimme käymään Morag Fergusonin ja Stuart Roen Ferme de Kergohy -alpakkatilalla, jossa alpakoita oli reilut 40. Tilan rakennuksista suurin osa oli 1600 -luvulta ja niitä oltiin kunnostamassa eri tarkoituksiin. Omistajat aikoivat panostaa alpakoihin, suunnitteilla oli rakentaa talvisuojia, villan jatkojalostustiloja sekä myymälä.

Alpakkatilalta palasimme takaisin koululle, jossa lyhyesti keskustelimme Suomeen ensi kesänä tulevan opiskelijaryhmän kanssa. He kyselivät innokkaasti Suomen tulevan kesän säätilasta ja millaisin vaattein Suomeen pitää varautua. Pyysin varautumaan kaikkeen mahdolliseen, pois lukien mahdollisesti lumisade.

Iloiset ranskalaiset maatalousopiskelijat tulossa Suomeen ensi kesänä

Kauniiksi lopuksi meidät vietiin vielä tutustumaan koulun sikalaan, joka ei ollut mikään sikojen lajinmukaisen käyttäytymisen huomioonottava mallilaitos. Sikojen hännät typistettiin ja virikkeenä oli yksi pallo, joka sai olla hylättynä nurkassaan.

Heikki, Marja ja ranskalainen porsas

Päivän päätteeksi ajoimme meren rantaan Erquyhin kalaravintolaan päivälliselle jossa nautimme meren herkkuja ja hyvästelimme isäntämme. Kiitimme heitä vieraanvaraisuudesta ja hyvin järjestetystä ohjelmasta. Saimme tutustua bretagnelaisen maatalouden eri puoliin ja tapasimme monia henkilöitä.